Tunnelmia vuosien 2015-17 tapahtumista

Maarit Kytöharjun kuvia Eloa-festivaaleilta 2015-17 sekä Minna Hatisen otoksia Helsingin Juhlaviikoilla 2017 esitetystä Varjele-teoksesta.

 
 

Varjele (2017)

Vuoden 2017 pääteos, varjotanssiesitys Varjele toteutettiin Kaapelitehtaan Pannuhallissa osana Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmaa.

Teoksessa yleisö sulkeutui sisään kuusikulmaiseen varjoteatteriin, jonka kankaalle tanssijoiden varjot piirtyivät. Yleisön kanssa kuusikulmion sisällä oli nelihenkinen Tölöläb (Taavi Oramo, Saku Mattila, Turkka Inkilä ja Antti Salovaara), joka loi teoksen musiikin puhaltimilla ja elektroniikalla improvisoiden. Esityksen koreografiasta vastasi Sanni Kriikku ja taiteellisesta suunnittelusta Heta Aho. Valosuunnittelijana toimi Sofia Palillo ja lavastuksen rakensi Kimmo Sirén.

Varjele kertoi unenomaisen tarinan elämästä maailmanlopun jälkeen. Pannuhalli muuntui ajan takahuoneeksi, jossa maailman viimeinen showtanssilauma eli sukupolvesta toiseen odottaen ja harjoitellen, mielessään enää fragmentteja kauan sitten kadonneen supertähden Chi Zun musiikista.

Varjelen viimeisiksi ihmisiksi eläytyivät tanssijat Samuli Emery, Mia Jaatinen, Ella Koikkalainen, Marlon Moilanen, Sade Risku ja Pietari Vappula.

Teoksen esittely Vimeossa.

Teoksen arvio Helsingin Sanomissa.

Hanke on rohkea tutkimusmatka mielen syvyyksiin ja ajan tuolle puolen. Nuorekas voimantunne ohjaa kulkua, taidot ovat parhaassa käytössä.
— Matti Saurama, Demokraatti
Jokainen hetki on elävä ja jännitteinen. - - Varjele on toden totta yhtä aikaa ylevää ja alevaa, filosofiaa ja aisteja.
— Maria Säkö, Helsingin Sanomat
 

Hipstercredo (2016)

Mitä kadunnainen tai -mies säveltäisi? Aikamme credo on hipsterin uskontunnustus. Se mahtuu kolmeen minuuttiin, sen cantus firmus on tuhannesti kuultu listahitti. Se palvoo ostettua pelastusta ja kohottaa ikoniksi oman itsensä, selfien sekuntiin ikuistettuna. - Sävellyshaaste 2016

Toisen Eloa-festivaalin pääteos, avajaiskonsertti Hipstercredo, piirsi viisisataavuotisen kaaren renesanssin ajoilta teknoklubin hämäriin. Ihmisäänen ja teknokratian, uskon ja nihilismin taistelukenttänä toimi Kruunuvuoren Öljysäiliö 468.

Konserttiin tilattiin sävellyshaasteella maksimissaan kolmen ja puolen minuutin mittaisia “uskontunnustuksia”, hipstercredoja. Kantaesityksensä saivat mm. Kari Kriikun Kombucha, Mikko Innasen Isäm Maallinen Maa Kunta laulu Esitys sekä Karhulevyjen RMS Rospuutto.

Illan päätti Juhani Nuorvalan acid-house-rakkaustarina Tiksu, jonka ahdistavan lattean, klubijylyn ympäröimän dialogin esittivät tanssijat Sanni Kriikku ja Marlon Moilanen.

Saattaa olla, että nyt toista kertaa järjestettävällä Eloa-festivaalilla Suomen musiikin uusin sukupolvi lopullisesti iskee läpi näkemyksensä siitä, mitä taidemusiikin, konsertin ja festivaalin pitää olla. Eloan konserttipaikat, yleisö, tunnelma, konsepti ja ohjelmapolitiikka ovat jotain ihan muuta.
— Kare Eskola, YLE
 

Vaeltaja (2015)

Miltä tuntuu olla Helsinki? - Mitä kaupunki tietää ja muistaa? Ja mistä se unelmoi?

Ensimmäisen Eloa-festivaalin pääteos Vaeltaja kuljetti yleisöä vintage-raitiovaunun kyydissä ympäri hämärtyvää Helsinkiä. Raitiovaunun sisällä Taavi Oramon ja Antti Salovaaran puupuhallin-elektroniikka-improvisaatio sekä Salovaaran tekstit punoutuivat kaupunkilaisten omilla äänillään kertomiin, kaduilta kesäiltoina kerättyihin tarinoihin.

Vaeltajan taustalla oli ajatus raitiovaunusta lempeänä kaupunkieläimenä, ihmisten kuuntelijana, joka voimalankojensa kautta aistii helsinkiläisten mietteitä.

Teos toteutettiin yhteistyössä HKL:n Taidelinja-kulttuurifestivaalin kanssa. Taiteellisesta suunnittelusta vastasi Heta Aho.

— erityislaatuinen satsaus ja harkittu kokonaisteos, jossa ratikka itse oli pääesiintyjä. Taide ei ollut matkan säestäjä vaan matka itsessään taidetta. — Tutut paikat saivat runollisen valon, ja ohikulkijoista tuli kuin elokuvan hahmoja - heidän tarinansa alkoivat kiinnostaa.
— Auli Särkiö, Rondo
 

Polkukonsertit (2015, 2016)

Ensimmäisen ja toisen Eloa-festivaalin yhteydessä järjestetyt Polkukonsertit veivät soivalle ja kuiskivalle polulle Arabian lähiluontoon. Polulla yleisö sai paitsi seurata esityksiä, myös osallistua niihin.

Vuoden 2015 polkukonsertti kuljetti Annalan lehtoihin ja kallioille. Retki oli kuin pehmeä rituaali, jossa laskettiin kukkia tanssijan haudalle ja heittäydyttiin kollektiivisesti metsän vaskidruidien soittomenoihin. Eetu Ranta-ahon esitystä varten säveltämä teos sai uuden stemman yleisön intouduttua spontaanisti tutkimaan metsän runkojen sointeja koputtaen ja taputtaen.

Vuoden 2016 polkukonsertti suuntasi Vanhankaupunginlahden suojelualueelle, tunnelmalliselle Kuusiluodolle:

Matkan varrelle osui koivikossa tangoja soitellut tuubisti, polulla makoillut melodikansoittaja, outoa performanssia, alastomuutta, vastaan kirmailleita viehkeitä tanssijoita, Lampaanpolskaa letkan kärjessä soitellut klarinetisti, tuhmaa kansanrunouttakin. Lammassaaressa letka pysäytettiin ja pitkospuiden alta kaivettiin esiin piilopulloja. Tuntoaistiakin vaalittiin: kaikki ne hyttyset, auts. Koko kokonaiselämys päättyi Kuusiluodon kallioille, jossa kuultiin auringon laskiessa hyytäviä murhaballadeja. Esityksille luotiin tausta vastarannalta, jossa harjoiteltiin Weekend-festivaalin valoshow’ta.
— Mari Koppinen, HS (Vuoden 2016 parhaat taide-elämykset)
 

Eloa-festivaalien 2015-17 konsertit

Eloa-festivaali syntyi tarpeesta tuoda klassisen musiikin kentälle jotakin uutta ja omaa - tarjota rakas traditio hitusen rennommin paketoituna. Kamarimusiikin ympärille muotoutuneessa festivaalissa tärkeää oli leikki, ihmeen ilmapiiri ja reipas ylevän ja alevan törmäytys.

Kolme kertaa järjestetty Eloa-festivaali tahtoi houkutella festivaalivieraat askeleenmitan arkiminän ulkopuolelle kokemaan taiteen vahvemmin, ilman ennakkoluuloja. Tähän pyrittiin vaihtuvilla, mielikuvituksellisilla esityspaikoilla sekä monitaiteisuudella ja puun takaa - toisinaan jopa kirjaimellisesti - hypähtävällä performanssilla.

Festivaali oli kuin yksi iso esitys, jossa taiteet yhdistyivät yllätyksellisesti.

Tällä jaksetaan monta pimeää.
— Festivaalivieraan kiitokset Facebookissa