Festivaalin taiteilijat ja teokset
TIIA TAMMI: Hetki pois arjesta
Hei, olen 2004 syntynyt Petäjävetinen taiteilija. Valmistuin 2023 Petäjäveden lukiosta. Olen tehnyt maalaustaidetta viitisen vuotta ja kirjonnan aloitin tänä vuonna. Olen tähän mennessä ollut pääasiassa keskittynyt maisemiin ja värien tuomiin tunteisiin, mutta olen koronan alettua aloin tekemään teoksia, joiden takana on syvällisempi tarina/ kokemus. Teoksiani on ollut esillä eri näyttelyissä ja taidefestivaaleilla. Olen osallistunut pienestä lähtien Taidetila Toinilan kierrätyspajoihin, joista lähti into taiteiluun. Olen taidekollektiivi Ihmistoivon jäsen.
Näyttelyssä haluan tuoda mahdollisuuden “paeta” nykyarkea ja sen murheita. Maailman menoa on hankala ennustaa ja välillä negatiiviset uutiset jäävät painamaan, joten halusin tämän näyttelyn olevan pakomahdollisuus. Mahdollisuus miettiä omia hyviä hetkiä ja muistella omia matkoja.
PERRINE FERRAFIAT JA MILA NIRHAMO: Tea for Two
Perrine Ferrafiat ja Mila Nirhamo ovat nukketeatteritaiteilijoita ja työskennelleet yhdessä tiiviisti vuodesta 2012 lähtien. Heidän yhteistyöstään muodostui nykynukketeatteri ensemble TeatteriQo, jonka esitykset yhdistävät taidolla poliittista ja runollista otetta. TeatteriQo:n tavoite on tuoda yleisölle elämys, joka herättää tunteita, virkistää sekä käynnistää yhteiskunnallista pohdiskelua. Inhimillisyys, yhteistoiminta ja poeettinen vapaus ovat heidän taiteellisen työn ytimessä.
Kaksi naista, kaksi tapaa, asuntovaunu ja kattila jaettavaksi. Tea for two on pieni tarina naapuruksista jotka rakastavat kupillista kuumaa teetä - ilman toistensa seuraa. Tämä esinetetatteriesitys on leikkisästi svengaavaa, visuaalista näyttämörunoutta.
TERHI HART JA MIKO KIVINEN: “Jossain tuolla olen minä - ihminen, jonka olen kadottanut”
Romantiikkaa. Rakkautta. Intohimoista suutelua. Sylkeä. Epäilys. Tämä on minun versioni sinusta.
"Jossain tuolla olen minä - ihminen, jonka olen kadottanut" on esitys, joka liikkuu intiimiyden ja romantiikan maastossa, liimanaan sylki ja kyyneleet. Mitä taiteilijapariskunnan välinen rakkaus tuo näyttämölle ja mitä sävyjä se saa, kun vain toinen vanhenee ja kun ajan kulkua ei voi pysäyttää?
Terhi Hart on iisalmelaislähtöinen tanssija ja esitysten tekijä. Koulutukseltaan hän on tanssitaiteen maisteri (TeaK) ja tanssinopettaja AMK. Hänen viimeisimpiä töitään ovat lollollollollollollollollol -tanssiteoksen co-koreografiointi ja -esiintyminen Sanni Kriikun kanssa sekä esiintyminen koreografi Eeva Juutisen EMO -teoksessa. Epäajankohtaisuuden teema herätti Terhissä välittömästi halun tehdä esitys Mikon kanssa taiteilijapariskuntana, missä lähtökohtana on romanttinen, kahdenkeskinen ja intiimi rakkaus.
”Haluan pussailla pitkäkestoisesti Mikon kanssa”.
Miko Kivinen on näytelmäkirjailija, näyttelijä, ohjaaja ja muusikko. Töissään Kivistä kiinnostaa riiston vaikutus tunne-elämään. Hänen viimeisimpiä töitään ovat Vaurioteatterin Korhosen muotokuvan ohjaustyö ja musiikki sekä Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän Minä, Askartelijan Antero Jokisen rooli. Hänet tunnetaan myös Kuoliona sekä KYKS -bändin jäsenenä.
”Olen aina ollut kiinnostunut romantiikasta. En usko pelkästään järjen voimaan. Romantiikka on minulle paljon muutakin kuin suudelmia ja kynttilöitä. Se on myös pyörremyrskyjä ja ruusujen lakastumista.”
JOEL PAPINOJA: Sandwich
Valkealaislähtöinen Joel Papinoja on profiloitunut etenkin laulu- ja nykymusiikin parissa. Hän on konsertoinut säännöllisesti Juha Kotilaisen kanssa muun muassa Australiassa ja Heinäveden musiikkipäivillä sekä esiintynyt Urkuyö ja Aaria -festivaalilla, Rauma Festivossa sekä Taavi Oramon kanssa Vocal Espoo-festivaalilla. Baritoni Simon Barradin kanssa hän on esittänyt uudempaa amerikkalaista laulumusiikkia laajalti Suomessa ja Yhdysvalloissa ja soittanut muun muassa Avantin, Tapiola Sinfonietan ja Lohjan kaupunginorkesterin riveissä. Uuden Ajan Ensemblessä hän on esittänyt ja radioinut lukuisia teoksia, viimeisimpänä Uljas Pulkkiksen Tears of Ludovico -pianokonserton. Papinoja aloitti pianonsoiton opintonsa Pohjois-Kymen Musiikkiopistossa Ari Helanderin johdolla ja valmistui joulukuussa 2014 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta opettajanaan professori Erik T. Tawaststjerna ja toimii nykyään säestyksen tuntiopettajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.
TurrrboCherry
TurrrboCherry on yksi maamme uuden aallon burleskin pioneereista, joka on viihdyttänyt yleisöä aina 00-luvusta asti. Hän on uransa aikana ehtinyt kiertää niin Suomen kuin ulkomaan suuret estraadit ja legendaariset kellaribaarit, perustaa suomen ensimmäistä burleskikoulua, luoda lukuisia burleskitapahtumia, sekä esiintyä useassa eri projektissa viihdemaailman ja estraaditaiteen parissa.
Avajaisissa nähdään ajaton esitys, jossa lähdetään kohti burleskin klassisia juuria, ja improvisaatioon.
HOSSU: Beating McEnroe by Hossu
John McEnroe hallitsi miesten tennistä vuosina 1981-85. Hän oli myös tunnettu tulisuudestaan ja huonokäytöksisyydestään. Vuonna 1981 oli historiallinen turnaus, jossa Björn Borg ja McEnroe kamppailivat Wimbledonin maailmanmestaruudesta Björn Borgin viiden yhden jaksoisen mestaruuden jälkeen. Esitys kertoo tästä, Wimbledonin tenniksen turnauksesta vuonna 1981. Sekä minun kilpailuvietistäni. Sekä eräästä englantilaisesta näyttelijästä, joka on yhtä karismaattinen ja kaunis kuin Björn Borg.
Esitys on katsojia osallistava. Sinua voidaan pyytää heittämään tennispallo näyttelijälle, pitämään verkkoa tai jopa pelaamaan tennistä.
Niina Hosiasluoma on teatteritaiteilija ja Teatteri Takomon ensemblen jäsen. Hän sai näyttelijäliiton Vuoden teatterinäyttelijä – palkinnon vuonna 2017. Vuonna 2021 Niina Hosiasluoma voitti Oulun Valtakunnallisen monologikilpailun sooloesityksellään ”Minä olen Hossu”. Hosiasluoma on valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi (AMK) Helsingin Stadiasta vuonna 2002 sekä opiskellut näyttelemistä ja klovneriaa Kööpenhaminassa ja Lontoossa (1994). Tällä hetkellä hän opiskelee Somaattista liiketerapiaa Satu Palokankaan vetämässä SOLU -koulutuksessa. Monialaisen esiintymisen lisäksi Hosiasluoma opettaa ja ohjaa harrastusryhmiä.
JOHANNA KARLBERG JA LOTTA SUOMI: Ystävättäret
Ystävättäret ovat inspiroituneita Radiomafian Leila ja Annukka -ohjelmasta (1995-2003), jossa ystävättäret Leila ja Annukka juttelevat ajankohtaisista aiheista. Meidän esityksessä yläluokkaiset ystävättäret Jessica ja Daisy eivät puhu ajankohtaisista asioista. He eivät katso tai lue uutisia eivätkä muita ajankohtaisia ohjelmia. Heidän keskustelut pyörivät lähinnä heidän aviomiestensä, tiluksien, hevostallien, shoppailun sekä avioehtojen ympärillä. He eivät käy töissä, mutta he haluaisivat olla taiteilijoita, koska taiteilijat ovat mystisiä ja cooleja. Heidän elämänsä ei silti ole pelkkää ruusuilla tanssimista; he kokevat myös vastoinkäymisiä ja ristiriitaisia tunteita. He tippuvat toisinaan epätoivon kuiluun, mutta saavat nostettua toisensa ylös vankkumattomalla solidaarisuudellansa toisiaan kohtaan, sekä, laulamalla karaokea.
Esityksen jälkeen ilta jatkuu karaoken parissa. Tsin tsin!
Johanna Karlberg on helsinki based Teatterikorkeakoulun tanssijantaiteen maisteriohjelmasta valmistunut tanssi- ja esitystaiteilija. Hän on työskennellyt monipuolisesti tanssinkentällä esiintyjänä mm. Heli Keskikallion, Sonya Lindforsin ja Suvi Kemppaisen teoksissa, sekä tehnyt lukuisia yhteistöitä koreografina ja esiintyjänä. Hänen viimeisin taiteellinen yhteistyö on Lesbo Erotics - The Garden Party -esitystapahtuma, joka on sarja performatiivisia puutarhajuhlia lesbisille ja queer osallistujille kesäkuussa 2023. Epäajankohtaisen taiteen ulottuvuudessa Johanna on kiinnostunut parodiasta, ovifarsseista, huumorista ja esittämisestä, eli räväkästä ja liioitellusta esiintyjäntyöstä, sekä tanssin ja liikkeen kauneudesta ja voimasta.
Lotta Suomi on helsinkiläinen tanssitaiteilija, joka on opiskellut tanssia Iceland Academy of the Arts:ssa sekä Teatterikorkeakoulun Tanssijantaiteen maisteriohjelmassa. Hän on työskennellyt nykyteatterin, esitystaiteen ja nykytanssin kentillä tanssijana, esiintyjänä, koreografina ja fasilitoijana. Tanssija/esiintyjänä Lotta on työskennellyt mm. Heli Keskikallion, Katariina Nummisen, Tuomo Tuovisen, Sari Palmgrenin, Anna Maria Häkkinen ja Santtu Emil Uutun teoksissa. Hänen viimeisin koreografinen työ oli Kansallisteatterissa Janne Reinikaisen ohjaamassa Ikuinen Paluu nykyesityksessä. Hän on ollut myös pitkäaikaisten projektien PAINI ja Discorituaali työryhmissä ja osana fasilitoijia. Tanssitaiteilijana Lotta iloitsee ruumiin elämänvoiman ruokkimisesta sekä ruumiin poettisuuden kautta yhteisöllisen toimijuuden tukemisesta.
JOUNI JÄRVENPÄÄ: 53 tanssia vuonna 2015, osa 54
Olen Jouni Järvenpää, oululaislähtöinen koreografi ja tanssija. Valmistuin Amsterdamin taidekorkeakoulun School for New Dance Development -linjalta v. 2002 ja olen sen jälkeen koreografioinut noin 50 tanssiteosta, tanssinut lukuisissa omissa ja muiden improvisaatioesityksissä (mm. Steve Paxtonin Lisbon Group, Barker-teatterin Symphony- sarja, Soile Lahdenperän ja Vivariumin Piirto), toiminut tanssijana useiden koreografien töissä (mm. Liisa Pentti, William Petit, Tuomas Kumpulainen), sekä työskennellyt eri näyttämöillä ja ryhmissä taiteen raja-aidoista välittämättä (mm. Teatteri Airopik, Institut for Intuition (PL), Mümmö). Vuosina 2020-2023 toimin kajaanilaisen Routa Companyn taiteellisena johtajana ja koreografina.
Vuonna 2015 tein 53–osaisen esityssarjan nimeltä 53 tanssia vuonna 2015. Vuoden jokaiselle viikolle suunnittelin ja esitin uuden soolotanssin vaihtuvalla julkisella paikalla. Esitin teossarjaa pääasiassa Turussa, mutta vierailin myös mm. Tukholmassa, Tallinnassa, Kuopiossa ja Oulussa. Koreografioin ja esitin teokset aina paikkojen ehdoilla, keskustellen tanssilla paikan luonteen ja historian, niissä tapahtuvan elävän tilanteen sekä itseni kanssa.
53 tanssia vuonna 2015, osa 54 on koreografiselta sisällöltään miniatyyritanssien tauoton jatkumo, jonka tapahtumat vaihtavat muotoaan ulkoisen ja sisäisen ympäristön virtausten mukaan ja niitä vastaan.
Muusikkona teoksessa on trumpetisti Eero Savela.
HANNA HUJANEN: Dam i Damhus
Tämä esitys haluaa heittää romukoppaan muodikkaan virtuositeetin ja suurten taiteilijakasvojen vaatimuksen. Pois jääköön myös autenttisuus, kun vasta 1800-luvulla pikkuhiljaa kehittyneellä klarinetilla soitetaan sata vuotta vanhempaa musiikkia. Teos koostuu Johan Sebastian Bachin viulu- ja sellosonaattien osista sekä otteista Georg Philipp Telemannin huilufantasioista. Tarkoitus on unohtaa yksilö ja antaa musiikin puhutella. Siksi klarinetisti Hanna Hujanen sulkeutuu kankaiseen kaappiin, jonka sisuksista kantautuva musiikki on yksin keskiössä.
Hanna Hujanen (s. 1998) on suomalainen klarinetisti. Hän on Kymi Sinfonietan vuorottelevana äänenjohtajana, minkä lisäksi syksystä 2023 hän kuuluu Suomalaisen Kamariorkesterin soittajistoon. Orkesteritöiden lisäksi Hujanen on aktiivinen kamarimuusikko. Häntä on voinut kuulla lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja muualla Euroopassa. Hujanen valmistui keväällä 2023 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta Harri Mäen ja Kari Kriikun luokilta. Hujanen on menestynyt useissa kilpailuissa ja saanut soitostaan monia tunnustuksia; hän voitti muun muassa hiljattain Grand Pricen kansainvälisessä Enkor Competitionissa.
HAROLD HEJAZI: Migri Platformer
Harriharri, a newcomer to Finland, is hanging out on the Vantaanjoki with his onki, enjoying some refreshing pussikalja. All of a sudden, he is bombarded with stressful notifications from the Finnish Immigration Service (Migri), demanding he extend his residence permit to avoid immediate deportation. Help Harriharri overcome next-level bureaucracy and apply for his residence permit!
This video game installation simulates Finland’s rigorous and robotic residence permit process that many foreigners must endure. Applying for asylum or for a right to residence is not a game, but Migri treats it like one.
Unfortunately, those who try to find their way through this system often end up falling through the cracks. The precarious nature of the Migri Platformer game – where if you fall, you die – mirrors the reality for many foreigners in Finland, where if, for whatever reason, they fail at Migri’s game in real life, their life in Finland will come to an end, in that they must leave the country.
CAMILLA RANTANEN JA PIPSA ENQVIST: Seireenilaulu ja muita loitsuja
”Haluun helpon elämän, helpon kauniin keveän. Seireeni laulaa, kun se saa ruokaa. Jättäkää mut rauhaan.”
Seireenilaulu ja muita loitsuja -esitys on Camilla Rantasen ja Pipsa Enqvistin yhteisteos.
Esitys on näyttämöessee, luentoperformanssi ja minikeikka, joka tutkii seireenin arkkityyppiä, seksityöntekijöiden voimakasta läsnäoloa kulttuurihistoriassamme, sekä modernin huoran ristiriitaisia tuntemuksia ammattiaan kohtaan.
Esitys pitää sisällään tankotanssia, eläviä patsaita, spoken wordia, loopperilla livenä esitettyä musiikkia, huumoria ja hupsuttelua.
Enqvist ja Rantanen muodostavat yhdessä esitystaiteellisen jengin Burning Bridges, jonka työskentelyn fokuksessa ovat lojaliteetti, häikäilemätön läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus. Kollektiivin teoksissa dramaturginen ajattelu, esseemäinen teksti, täysien kuvien rinnakkaisuus, liike ja huvi sulavat toisiinsa, niin että alkaa pyörryttää. Enqvist ja Rantanen aloittivat yhteistyönsä vuonna 2020. Seuraavan kerran he työskentelevät työryhmän kanssa teoksessa Kamelianainen Show, joka saa ensi-iltansa 20.10 Viirus teatterissa.
Pipsa Enqvist on dramaturgi, ohjaaja, käsikirjoittaja ja esityksen tekijä. Hänen taiteellisille prosesseilleen on tunnusomaista taiteen ja tieteen välisyys, dialogisuus, esseemäisyys, perusteltu kunnioitus ja selkeät rakenteet. Enqvist on ollut kirjoittamassa kansainvälisesti palkittua elokuvaa “The Director” ja nyt hän työstää sarjakäsikirjoitusta Yleisradiolle.
Camilla Rantanen on dramaturgi, käsikirjoittaja, esitystaiteilija ja seksialan ammattilainen. Taideyliopistosta valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt pääosin näyttämön ja audion parissa. Rantasen teoksia on ollut nähtävillä ja kuultavissa muun muassa Yleisradiolla, Prix Europa:ssa, Kansallisteatterissa sekä Kiasmassa. Hänen työskentelyään lävistävät arvot ovat suostumus, leikillisyys ja eettinen suhde niin työryhmään kuin myös yleisöön.
LOIRIPLUKARI
Hyväntuulista musiikkia tavaramerkikseen muodostunut lippis päässään esittävä Loiriplukari nousi kansan suosioon vuonna 2017 jo kulttiklassikoiksi muodostuneilla kappaleillaan ”Ei voi laittaa verotukseen” ja ”Tää kesä meni Airistolla.” Taiteilijanimen takaa löytyy Vesa-Matti Loirin ikonista ääntä laulutyylillään imitoiva Kalle Taivainen. Taivainen on mm. paluun tehneestä Xysma-yhtyeestä tuttu pitkän linjan muusikko, jolle musiikki on toiminut henkireikänä vaikeimpina aikoina. Inspiraatiota artisti ammentaa elämän iloisista ja traagisistakin tarinoista ja uudella, ”Dynamon Yöt” -kappaleellaan myös Turun legendaarisen Dynamo-klubin öistä vuonna 1997. Kappaleella on mukana Taivaisen entinen yhtyetoveri Jori Roosberg Magenta Skycode -yhtyeen ajoilta.
Loiriplukari hauskuuttaa ja koskettaa omakohtaisella, taidokkaalla taiteellaan. Artistin eri taiteenlajeja ennalta-arvaamattomalla tavalla sekoittelevat live-esiintymiset ovat kuljettaneet hänet aina festarilavoilta teattereihin ja loppuunmyydyille keikoille. Loiriplukarin neljäs albumi ”Make rakastaa, ei sodi” ilmestyi kesäkuussa 2023.
TÖLÖLÄB & Pauli Lyytinen
Epäajankohtaisen festivaalin radiolinjan pääsee sulkemaan maamme ajattomaan improvisatoriseen eliittiin kuuluva eturivin saksofonilla ja elektronisella tuuli-instrumentilla eli Ewillä heruttelija Pauli Lyytinen yhdessä Tölöläb-yhtyeen kanssa. Vuoden pimeimpään aikaan siirryttäessä keväisistä maisemista ja luonnon heräämisestä kertova vuodatus veistellään lavalla esiintyvien muusikoiden soinnilliseen ihkuboksiin.
Yllätyksellisyydestään tunnettu Lyytinen tuo mukanaan sähköpuhaltimelle sovitettua vanhanaikaista jatsia, jota Tölöläb yllyttää ajattomuuteen mahdollisesti Joonas Kokkosen musiikista inspiroituneilla sävykkäillä improvisaatioillaan.
Pauli Lyytinen tunnetaan muun muassa Elifantree- ja Magnetia Orkesteri -yhtyeistään ja on esiintynyt Tölöläb-yhtyeen kanssa säännöllisesti vuodesta 2017 alkaen. Lyytisen ja Tölöläbin yhteissoittoa on voinut kuulla konserttien lisäksi myös Elifantreen ja Tölöläbin vuonna 2019 julkaistulla yhteislevy Blood Moonilla.